Nepalissa ollaan!

Morjes morjes, taalla ollaan. Paivisin on kosteeta ja oisin tosi pimeeta. Ilma on kylla ollut paljon miellyttavampi kuin mita odotin. Sadekausi siis parhaillaan meneilla ja pari viikkoa enaa jaljella, kunnes kelit paranee. Pahoittelen etta kuvia tulee vaan muutama, mutta lataus kestaa ihan hirveen pitkaan.

Eilen oli lento ja matkahan alkoi lupaavasti 6h myohastymisella, mika tarkoitti sita, etta en ehtisi jatkolennolle. Noh onneksi lennon vaihto onnistui ja Helsingista paasin matkaan kahdelta. Delhia lahestyttyessa rupesin jannittamaan lennon vaihtoa, silla Spicejet ei ollut antanut tehda online check-innia jatkolennoille ja niille joilla on ruumaan meneva matkalaukku. Niin myoskaan Suomen paassa ei oltu haluttu laittaa sita laukkua suoraan Kathmanduun. Mutta kuinka ollakkaan perilla Delhissa kaikki onnistui aivan loistavasti! Aivan mahtavaa palvelua Spicejetilta. Ne kavi siirtaa mun laukun Kathmandun lennolle ja viela checkasivat sisaan lennolle. Mun ei tarttennu, kuin nayttaa passia ja lentotietoja. Nain hyvaa palvelua saaneena ei haittanu ollenkaan, etta kahvila jossa soin valipalaa oli kalliimpi. Tarjoilijakin oli mukava ja se ties, etta Nokia tulee Suomesta.

Laskeutuminen Kathmanduun oli tosi huikea. Havittiin vaan pilvien keskelle ja seuraavaksi haukoin henkea, kun maisemat tuli nakymiin. Niin vihreaa ja kukkulaista ja paljon pikkutaloja ja riisipeltoa toisen peraan. Aivan uskomaton. Viisumissa ei ollu mitaan ongelmaa ja vastassa oltiin "Laura Finland" -kyltin ja kaulaan pujotettavan kukkaseppeleen kanssa.

Tervetulotoivotus huoneeni ovessa

Seuraavana aamuna herasin lasten huutoihin. Yolla ei ollut onneksi yhtaan liian kuuma ja sain hyvin nukutta. Itikoita on jonkun verran joten hyttysverkko tuli heti kayttoon. Aamupalan jalkeen tutustuin lapsiin ja niitahan taalla on 37. Mua kaikki kutsuu Sisteriks, mut nain ne on kuulemma kutsunu kaikkia edellisiakin vapaaehtoisia.

Nuorimmat lapset innoistuivat musta paljon, ja koska tanaan oli lapsilla vapaapaiva, he halusivat heti lahtea nayttamaan lahella olevaa nahtavyytta: Shivan temppeli. Oli hieno paikka siella olikin juuri meneilla joku hartaus tai vastaava tapahtuma. Portaita ylos oli yhden tyton mukaan 350.

Lapset temppelin edustalla olevassa vanhassa puussa.

Muuten ensimmainen paiva Nepalissa on mennyt rauhallisesti. Meilla tyontekijoilla on oma kokki ja lapsille toinen. Meidan kokki on tosi herttanen ihminen ja vaikka se ei  hirveesti englantia osaa niin kaikkee se mulle kertoo ja opettaa Nepalia. Muunmuassa "mito" on hyvaa ja buklasha'ina on nalka. Eli ne sanat joilla kokin kanssa parjaa missa maassa tahansa.

Taalla muuten syodaan kasin. Ei mitaan leipaa valissa niinkun Libanonissa vaan taysin kasin matetaan sita riisia ja soosia. Nailla on oma tyyliki sen kasittelyyn. Mulle on annettu kuitenkin lusikka ruokailua varten. Ja ruokahan on ollun MITO.

Huone missa majoitun on siisti ja muutenkin tosi mukava. Ovenkin saa lukkoon, joten ei tartte pelata joku keksii menna sinne penkomaan ja leikkimaan vaikka kameralla, joka on muuten naitten lasten mielesta maailman mielenkiintoisin vehje. Suihkusta tulee vaan kylmaa vetta ja vessa on reika lattiassa, mutta kylla nailla parjaillaan.

Huomenna saan sitten selville omat tyotehtavat ym joten sita odotellessa.