Viimeinen kirjoitus

Helsinkiin on palattu ja joulut vietetty, eli nyt on vihdoinkin aika tehdä se viimeinen postaus.

Viimeisellä viikolla en oikeastaan tajunnut, että loppu häämöttää jo niin pian. Ainut asia mistä lähdön lähenemisen huomasi oli se, että lapset kyselivät kokoajan lähtöpäivämäärää ja sitä, miten pitkä aika siihen on. Päivät sujuivat kuitenkin ihan niinkuin ennenkin, kello kuuden heräämisineen ym. Edessä oleva Bangkokin reissu houkutti, joten sitä odotti innolla, mutta lähtö paikasta joka oli ollut koti 4kk aikana, tuntui haikealta.

Viimeisellä viikolla vanhimmilla lapsilla oli koeviikko meneillään, joten he lähtivät aamulla aikaisin kokeeseen ja saapuivat puoleen päivään mennessä. Heidän seurassa ei kuitenkaan hirveästi viittinyt olla, ettei kokeisiin luku häiriintyisi. Autoin kuitenkin heitä kyselemällä aihealueista. Tähän asti on ollut semmonen fiilis, että ei siitä oman koulun loppumisesta nyt niin kauan ole ja kyllähän mä nyt ne aihealueet, joita viimeisenä vuonna käytiin, muistan. Mutta arvatkaa vaan muistinko. Niinpäniin. Aika surkeasti muistin toisen maailman sodan tärkeitä päivämääriä tai dipoli-dipoli sidoksen ominaisuuksia..

Kun nuoremmat lapset pääsivät koulusta harrastettiin edelleen samoja aktiviteetteja kuten aiemminkin eli vesiputouksella käyntiä ja ulkoleikkejä. Pelattiin myös paljon sulkapalloa.

Nishan poseeraa paluumatkalla vesiputoukselta.

Pojat valmiina menossa kouluun, mutta missä tytöt?

Takana: Clayton ja Harrison, Edessä: Minä, Durga, Sita, Sian, Nabin ja Mami

Pari päivää ennen lähtöäni kävimme vapaaehtoisten kesken elokuvissa katsomassa "Life Of Pi", joka oli muuten erittäin hyvä. Täytyy se kirja etsiä jostain käsiin ja lukea. Ostin myös hieman tuliaisia ja joululahjoja.
Torstaina kävimme Anniinan kanssa teettämässä hennatatuoinnit, mutta itselläni se ei kestänyt kuin puolitoista viikkoa. Eli suomeen saavutessa kädessä oli enää hyvin himmeä kuvio. En tietenkään muistanut ottaa kuvaa siitä omalla kameralla ja ainut kuva löytyy valmistusvaiheesta Anskun kamerasta...

Saavuin Suomeen 21.12, -12 asteen pakkaseen sandaaleissa. Ei se nyt niin mahdoton yhdistelmä ollut, kun pääsin lentokentältä suoraan autoon ja autosta sitten suoraan kotiin. Bangkokista lähtiessä nauratti, kun matkalaukku painoi 19,9 kiloa, kun yläraja oli 20kilossa! Tarkkaan olin osannut tavarat pakata.

Niin että semmoinen reissu. Ihanaa oli, mutta on kyllä ollut ihanaa olla takasin kotona. Kaikki muut tavarat pääsivät turvallisesti kotiin paitsi kännykkä, joka hävisi Delhin lentokentällä juuri ennen Finnairin koneeseen nousua. (Olin siis nukkunut lentokentällä pari tuntia ja siirryin lähtölaiturille. Laiturilla huomaan, että kännykkä ei ole enää taskussa ja palaan nukkumispaikalle, niin kännykkää ei ole sielläkään..)

Kiitos kaikille lukijoille, sillä en varmaan olisi tätä blogia jaksanut päivitellä, ellei kukaan olisi vaivautunut sitä lukemaan.

Bangkok

Morjesta vaan. Talla hetkella tosiaan Bangkokissa, jonne saavuttiin tanaan iltapaivalla. Kaytiin syomassa paivallista tossa katukioskilla ja oli tosi hyvaa ruokaa. Oli myos pakko kayda Burger Kingissa, kun se nyt sattui vastaan kavellessamme ympariinsa. En oo muuten ikina syony niin hyvan makuista hampparia. Onhan siita edellisesta jo yli nelja kuukautta.

Viimeiset paivat CWC:lla meni lasten kanssa pyoriessa ja kaytiin myos keskustassa ostelemassa vahan matkamuistoja ja joululahjoja. Perjantai oli sitten meidan viimenen paiva ja oli tosi haikeeta sanoo hyvastit kaikille lapsille. Aion ehdottomasti palata viela, mutta en tosiaan osaa sanoa, etta kuinka pitkaan menee ennen kuin paasen takasin. Lupasin tulla takaisin viimestaan sitten, kun valmistun, mutta toivottavasti saan aikaseksi palata ennen sita.

Paatokseni lahtea vapaaehtoiseksi juuri Nepaliin ja etta paadyin Children Welfare Centeriin oli elamani yksi parhaista paatoksista ja kokemuksista. Jos joku nyt miettii vapaaehtoiseksi lahtoa, niin suosittelen ehdottomasti kaikille ainakin tata kyseista paikkaa. Henkilokunta ja lapset ovat aivan mielettoman upeita ja aika siella hurahtaa hetkessa.

Laitan viela jonkun paivityksen viimeisista paivista lasten kanssa kuvien kera.

Turistikierros Kathmandussa

Kaytiin leikkimassa turisteja Kathmandussa:

Nakoalatorni, jossa portaita ei tarvinnut laskea, silla
aina 30 portaan valein oli kerrottu monesko porras
on menossa..

Maisemaa ylhaalta.

Kaveltiin opaskirjan mukainen kavelykierros, joka meni
Kathmandun keskustassa kiinnostavissa paikoissa.
College-tytto saapui paikalle juuri kun otin kuvan..

Boudhanath on mielettoman upea Stupa. 

Enaa 6 paivaa taalla Nepalissa ja sen jalkeen matkaan Bangkokiin 5 paivaksi. En oo viela kasittany, etta lahto haamottaa jo niin lahella. Toisaalta on kivaa paasta Bangkokiin nakemaan uusia asioita ja sitten kotiin tuttujen luo, mutta tulee kylla ikava lapsia. Nimittain onhan taalla nyt ollut ihan mielettoman kivaa! Lahto tanne on ollu elamani parhaita paatoksia.

Vaellus

Tiistaina 27.11. lahdettiin kolmen paivan vaellukselle. Ensimmaisena paivana ajoimme n. tunnin verran Phediin (Pokharasta pohjoiseen) ja aloitimme vaelluksen nousemalla portaita ylos n. puolentoistatunnin verran. Ne portaat ei muuten ollu mitaan ihan normaaleja portaita vaan lahes pystysuoraan seinamaan laitettuja kivilaattoja joiden etaisyys toisistaan oli hyvin epamaarainen, joten valilla sai harppoa ihan kunnolla ylospain.

Ensimmainen lepopaikka.

Maisemaa matkanvarrelta

Koko ensimmainen paiva oli kaytannossa ylospain nousua. Kiipesimme lopulta 2050m korkeuteen, jossa yovyimme ensimmaisen yon. Paikka oli nimeltaan Austrailian camp ja siella oli paljon lintubongareita. Nahtiin monia eri kotkia, jotka lensi aivan meidan vieressa. Harvoin paasee nakemaan kotkia ylhaalta pain katsottuna, eli naki kotkan selkavarityksen.

Aamulla nukuimme pommiin, kun Anniinan kannykasta oli sammunut akku ja heratysta ei oltu kuultu. Onneksi oppaamme Umesh (joka on muuten cwc:n kasvatti) tuli koputtamaan huoneemme ovea 6.30 ja ehdimme juuri nakemaan auringonnousun. Majoituksestamme nakyi Annapurna South mielettoman kauniisti ja sen takaa pilkotti myos Annapurna 1. Naiden vieressa oli Fish Tail ja muita Annapurnia. Nepalilaiset on muuten tosi huonoja keksii nimia, kun annapurnia on varmaan joku viisi erilaista numeroituna korkeusjarjestyksessa ja sit viela etelainen ja pohjoinen. Myos kaikki hotellit ovat saaneet nimensa sijaintinsa mukaan. Kannattaa siis olla tarkkana minka nimisessa hotellissa yopyy, esimerkiksi Sarankotissa oli kaikki hotellit "view" loppuisia. Oli Panoramic view, Mountain view, Sunrise view, Super view, Lake view.... Yrita siina sit kysya neuvoa hotelliin jonka nimesta muistat, etta se oli joku "view".

Annapurna South auringonnousun valaisemana

Toisena paivana kaveltiin vajaa 6h laakson toista reunaa. Nahtiin pienia kylia ja paljon lapsia, jotka pyysi suklaata tai karkkia. Muuta englantia ei ne sit osannutkaan. Kun kysyin mita kuuluu, niin ne meni ihan hiljaseks.

Alamakea heti aamusta.

Kyla rinteessa.

Kolmantena paivana pelkkaa alaspain laskeutumista ja paluu takaisin hotellille. Otettiin loppupaiva erittain rennosti nauttien lampimasta suihkusta ja auringonpaisteesta. Oli ihan mielettoman hieno reissu upeassa seurassa. Taytyy kyl sanoo, etta jos tanne Nepaliin asti raahautuu, niin suosittelen vakavasti harkitsemaan jonkinmoista vaellusta.

Pokharan "Phewa lake" ja kaupunki nakyy.

Tervehdys

Valitettavasti on ollu tosi hiljasta täällä blogin puolella ja nytki aion laittaa vaan nopean tervehdyksen täältä Pokharan rantakahvilasta. Aurinko laskee parhaillaan kukkuloiden taakse ja Annapurnan vuoriston huiput on värjäytyny punaseks. Lämpöä on joku vajaa parikymmentä, eli pärjää ilman takkia. Kuulin, että Suomessa tuli lunta joten nauttikaahan siitä.

Oon ollu täällä maanantaista asti Anniinan ja Suomesta tulleen opiskelukaverin kanssa. Käytiin kolmen päivän vaelluksella (siitä enemmän toiste) ja päivän rafting-reissulla. On ollu tosi kivaa ja huomenna palaillaan takas Kathmanduun.

Rina lähti muuten eilen Austraaliaan kuukaudeksi tapaamaan sponsoreita ja esittelemään CWCn toimintaa uusien lahjoittajien toivossa. Käytiin siis viime sunnuntaina illallista Rinan ja kaikkien vapaaehtoisten kanssa, kun en nää Rinaa enää ennen omaa lähtöä. (Joka on muuten vaan muutaman viikon päästä!)

Chitwan national park n.2

Tiistaina oli aikainen herätys, sillä kanoottisoutelulle ja viidakkokävelylle lähtö oli 7.15. Kanootti oli kaiverrettu yhdestä puusta ja istuttiin siinä peräkkäin pienillä penkeillä. Nähtiin paljon lintuja (mm. Kuningaskalastajia), pari apinaa ja krokotiilejä. Ei niitä meidän soutelu hirvesti häirinny, kun ne otti aurinkoa rannalla tai ui vierestä.

Soutelu kesti n. tunnin ja sen jälkeen kävelimme viidakossa tunnin verran. Nähtiin kauriita ja lisää lintuja. Kävely oli ihan jännää, sillä jos sarvikuono ois sattunu vastaan ja hyökkäämään, niin ois pitäny aika nopeesti löytää puu jonne pystyy kiipeemään. Ei onneks tarvittu kiipeilijän taitoja.

Kävelylenkki päättyi elefanttien kasvatuskeskukseen, jossa oli kaksi ihan pikkuruista norsua. Muutaman kuukauden ikäsiä ja ne sai kävellä vapaana siellä keskuksen alueella.

Iltapäivälle oltiin varattu 4h jeeppisafari. Meitä oli 7 henkeä yhdessä autossa ja ajettiin viidakossa bongaillen eläimiä. Tällä kertaa oli parempi tuuri kuin kävelyreissulla, sillä nähtiin villisikoja, enemmän kauriita, erilaisia apinoita ja lintuja, liskoja ja sarvikuono. Jep. Yksisarvinen sarvikuono mussutteli heinää tien vieressä. Oli todella hieno eläin ja kaikki vaan hiljeni ottamaan kuvia.

Keskiviikkona oli rauhallinen aamu ja mitään ei oltu suunniteltu ennen klo 11, eli olis voinu nukkua myöhään. Kaikki oltiin kuitenkin hereillä viimeistään seiskalta, joten mentiin aamupalalle joenrantaan. Ihailtiin isoa krokotiilia, joka otti aurinkoa rannalla.

Yhdeltätoista saapui norsut rantaan ja päästiin kylpemään niiden kanssa. Mä ja Anniina mentiin kiivettiin eka norsun kyytiin. Oli ihan tosi kivaa istua norsun kyydissä samalla, kun se heitteli vettä kärsällään. Kylvyn jälkeen (ja suihkun, kun joen vesi ei todennäköisesti ollut kaikista puhtainta) istuuduimme rantaravintolaan pelaamaan korttia ja syömään momoja.

Iltapäivällä oli norsusafari. Meitä oli siis neljä norsun selässä ja menimme viidakkoon bongailemaan lisää villieläimiä. Neljänneksi meidän tyttöporukkaan pääsi kukas muukaan kuin ruotsalainen poika. Tosi hipsteri mustavalkoraitapaitaa, silmälaseja ja fjällrävenin reppua myöten. Se oli myös opiskellu graafista suunnitteluu, mut nyt haluu helpottaa liikuntarajoitteisten arkielämää eri tavoin.

No joo jäi siitä norsusafarista muutaki mieleen. Mm norsujen kävely on epämukavaa, nähtiin sarvikuono kahdesti ja yks norsu sekos niin, että kyytiläiset oli täytyny pelastaa sen selästä toisten norsujen kyytiin. Eli oikein onnistunut safari.

Illalla syötiin taas hyvin ja seuraavana aamuna palattiin Kathmanduun.

Chitwan national park n.1

Viime viikon ma-to käytiin siis Chitwanissa. Se on etelässä Terain alueella 932 m2 kokoinen luonnonpuisto. Unesco on listannut puiston maailman perintökohteisiin ja ihan hyvä vaan, ku sieltä löytyy useita uhanalaisia eläimiä kuten bengalin tiikereitä ja yksisarvisia sarvikuonoja.

Lähdettiin maanantaina aamulla puoli kahdeksan bussilla ja matka kesti n. 5,5 tuntia. Oltiin siis ihan hyvissä ajoin Saurahassa, joka on pieni kaupunki puiston reunalla. Kaupungissa näkee enemmän turisteja kuin paikallisia. Meitä se ei hirveästi haitannut, mutta jos kaipaa paikallista meininkiä, niin Saurahaa en oikein suosittele.

Meidän hotelli (Hotel River side) oli aivan Rapti-joen rannassa ja oikein hyvä. Henkilökunta oli erittäin ystävällistä ja hotellin johtaja oli Santoksen kaveri, joten olimme lähes kunniavieraita. Nukuttiin Teenan ja Anniinan kanssa kolmen hengen huoneessa ja yöpyminen maksoi 500rs per henkilö per yö. Hintaan ei kuulunut aamiaista, mutta löysimme hotellin edestä (rannan puolelta) kivan rantaravintolan, jossa kokosimme mahti aamupalan alle 400rs.

Meidan huonetta

280 rs aamupala.

Hotelliin saapumisen jälkeen varasimme tulevien päivien ohjelmat ja lähdimme opastetulle kierrokselle paikallisen alkuperäisheimon kylään ja norsujen tallille. Nähtiin reissulla (norsujen lisäksi) pieni sarvikuonon poikanen (4-6kk). Sen kohtalosta ei ollut tarkkaa tietoa kuin, että paikalliset olivat löytäneet sen metsästä ja tuoneet sen hoidettavaksi tämmöseen kuin "Wildlife display and information center", joka haluaa edistää luonnonsuojelua. Samassa paikassa oli hoidettu aikaisemmin myös norsuja, karhuja ja krokotiileja. Oppaamme kertoi, että oletettavasti emo oli hylännyt poikasen tiikerin hyökkäyksen yhteydessä. Ainakin poikasessa olleet ruhjeet ja aukinainen silmäkulma viittasi siihen. Nyt poikanen näytti olevan jo kunnossa, mutta nukkui kun kävimme vierailemassa sen luona.

Norsujen tallilla

Maisemaa joen rannassa. Huomaa kylpeva sarvikuono!

Samana iltana käytiin katsomassa Tharujen perinteistä tanssia. Oli tosi kivaa katseltavaa ja lopussa päästiin itsekin tanssimaan rinkiin. Ohjelman jälkeen syötiin erinomaista intialaista ruokaa, tosi viihtyisässä ravintolassa.

Kanaa tikka masala ja valkosipulinaanleipaa.
Kiitos Teena sormista...

James Bond ja kukkaseppeleita

Eilen käytiin leffassa Teenan, Anniinan, Sianin ja Claytonin kanssa. Tällä kertaa leffassa meni enkunkielinen leffa ja vieläpä semmonen, jonka kaikki halusi nähdä: James Bond, Skyfall. Kaikki tykkäs elokuvasta ihan mielettömästi. Elokuvakokemuksen mahtavuuten vaikutti varmasti myös se, että kaikki sai ekaa kertaa popkornia kuukausiin. Leffassa oli myös tauko puolivälissä, mikä oli aika hämmentävää. En oo ennen ollu elokuvassa, missä on tauko.

Ostin kaikkia eri KitKatteja leffasyomiseksi

Leffan jälkeen otettiin taksi ja sovittiin hinnaksi 700rs. Noin 100 metriä ennen kuin oltiin perillä, kuski alko kiukutella ja valitti paikan olevan niin kaukana, että 700rs ei riitä. Hän pyysi 1000rs ja tästä tuli tietysti riitaa, sillä olimme etukäteen sopineet hinnasta. Noh pyysimme häntä sitten jättämään meidät samantien kyydistä jos 700rs ei miellytä. Jäätiin pois ja jatkettiin loput 20m kävellen. Ihan mieletön kuski.

Tänään on Laxmi pooja (Tihar -festivaalin eka päivä) ja on tehty kukista seppeleitä, jotka sitten ripustettiin ovien ja ikkunoiden ylapuolelle. Illalla kaytiin sitten kiertamassa muutaman tutun luona laulamassa ja tanssimassa. Talonväki antaa vierailijoille rahaa ja naposteltavaa. Eli hieman kuin halloween tai pääsiäinen, mutta silti enemman joulu, koska kaikilla on talot koristeltu jouluvaloin ja kynttiloin. On muuten tosi kaunista.

Tytot valmisti seppeleita huoneessaan.

Sapana esittelee seppeletta

Vanhemmat kaymassa

Viime maanantaina vanhemmat ja pikkuveli tulivat vierailemaan taalla Kathmandussa. Viitisen paivaa viihtyivat ja eilen lahtivat sitten takaisin Luxemburgiin.

Tiistaina lahdimme Nagarkotiin, joka sijaitsee Kathmandusta parituntia itaan pain. Nagarkot on kukkula, jonka korkein piste on 2000 metrissa, eli kukkulaksi ihan mukavan kokoinen. Sielta nakymamme olivat kuitenkin aivan huikeat! Kuvittele mielessasi koko horisontti tayteen valkohuippuisia vuoria ja niiden eteen laakso, joka on taynna pienta kukkulaa. No kerro sen upeus sadalla ja siltikaan et ole lahella sita, milta meidan hotellin ikkunasta naytti. Hotelli oli muuten Country villa, jos etsitte sieltapaina hyvaa hotellia.

Tiistaina kavimme viela kavelemassa nakoalatornille, josta olikin sitten 360 asteen nakyvyys ymparille.. 

Keskiviikkona herasimme puoli kuudelta katsomaan auringon nousua ja aamupalan jalkeen innostuimme viela lahtemaan tunnin kavelylle.

Aurinko nousee!

Huoneemme parvekkeella auringon nousua katsomassa.

Keskiviikkona lahdimme takaisin kaupunkiin ja pysahdyimme Bhaktapurissa matkanvarrella. Hotellimme sijaitsi Godavarissa, lahella CWC:ta.

Torstaina oli CWC:n vierailu ja lapset (seka me vapaaehtoiset) olimme valmistelleet ohjelman, joka esitettiin sitten vanhemmilleni. Saatiin taas ihailla lasten tanssi- ja laulutaitoja

Perjantaina kavimme puolestaan Apinatemppelilla eli Swayambutahissa.

Pikkuset apinat tutkimassa juoma-astiaa.

Temppelin paaosassa oli suuri Stupa.

Lauantaina paasin sitten takaisin CWC:lle ja oli muuten tullutkin jo vahan ikava lapsia ja kaikkia muitakin. Paasin myoskin vihdoin tutustumaan uusiin vapaaehtoisiin, jotka olivat saapuneet keskiviikkona. Heita on kaksi, ovat Kanadasta ja viipyvat kuukauden. Aasiaa aikovat kiertaa 2 vuotta ja matka on nyt vasta alkamassa.. Aikamoista.

Huomenna aamulla lahdemme Chitwaniin, eli etelassa olevaan luonnonpuistoon ratsastamaan norsuilla ja tahyilemaan sarvikuonoja! 

Bhaktapur

Jokunen viikko sitten kaytiin muiden vapaaehtoisten ja Birendran kanssa Bhaktapurissa paivan reissulla. Se on Kathmandun laakson kolmas suuri kaupunki ja siella osa vanhimmasta kaupungista on sailynyt keskiajalta saakka. Tykkasin kovasti etenkin siksi, kun liikenteen paasy kaupunkiin oli rajattua, niin pystyi kavelemaan katuja pitkin ilman, etta pelkaa auton tai moottoripyoran ajavan paalle.

Saa oli taasen aivan loistava.

Mina, Anniina, Teena ja Sarianne Bhaktapurin Durbar Squarella.

Portaita ylemmas mennessa kasvaa vartijan voimat
 kymmenella edelliseen verrattuna.

Katunakymaa

Joku paikallinen, nepalilaisten perinteisessa asussa,
hengaili patsaaseen nojaillen..

Yksi Kathmandun laakson korkeimmista temppeleista.

Ei ollut vaikea ymmartaa mista Pottery square oli saanut nimensa..

Juju dai oli paikallista herkkua. Jugurtiksi ne sita kutsuivat, mutta
meille tuli enemman mieleen makea viili.

Bhaktapurin jalkeen kavimme viela Lifestyle -messuilla, silla halusimme nahda mita tarkoittaa nepalilaiset lifestyle -messut. Noh ihan perus messut huivi- ja taulukojuineen... 

Mita tapahtui ennen festivaalia part 2.

Rakensimme keinun. Bambusta, koydesta ja laudan patkasta. Ohjeet keinuun menevat jotenkin nain:

Ensin hae laheisesta metsasta hyvin pitkia bambuja. Riippuen tosin siita miten korkean keinun haluat, mutta mita pidemmat bambut sita korkeammalle paaset lopulta keinumaan. Me kaytimma jotain 7 metrisia.

Seuraavaksi kaiva nelja kahden jalan syvyista koloa bambun kepeille nelion muotoon, siten etta bambut tulevat nurkkiin. Maapohjan on oltava kuiva, silla muuten bambut eivat pysy pystyssa. (Kokemuksella tiedamme nyt tamankin) Poista mahdolliset oksat bambuista, solmi laudan palat jokaiseen bambuun n. 5m korkeudelle ja pystyta ne.

Nyt alkaa mielenkiintoisin vaihe nimittain porukkanne apinat paasevat nayttamaan taitojaan. Kaksi kiipeaa bambua pitkin ylos lautojen kohdalle ja taivuttavat bambuja kunnes ovat ristissa. Sitten sidotaan kohta koydella ja tehdaan sama vastapuolen bambuille.

Nyt otetaan iso tukki/lauta/hirsi joka nostetaan ristissa olevien bambujen valiin, sidotaan kiinni ja samalla solmitaan myos bambujen latvat kiinni vastakkaisen puolen bambun latvaan. (kuva)

Lopuksi keinu sidotaan tukkiin/lautaan/hirteen ja olet valmis nostamaan jalat korkeuksiin!

Bambut pystyssa. Tassa paikassa bambut tosin eivat pysyneet suorassa,
koska maa oli markaa ja mutaisaa..

Apinat bambuissa.

Nyt saatiin bambut ristiin.

Olin jo keskiluokkainen apina, kun moni muu ei paassy
 edes tahan! Kiipesin itseasiassa tan kuvan jalkeen
 paljon korkeammalle.

Tassa yhdistellaan latvoja.

Birendra viihtyi hyvin bambun korkeuksissa,

Valmis keinu nayttaa talta. 

Bambun tilalle voi tietenkin lahtea keksimaan jotain vastaavaa ratkaisua, jos lahimetsassa ei satu kyseista lajia kasvamaan.