Viimeinen kirjoitus

Helsinkiin on palattu ja joulut vietetty, eli nyt on vihdoinkin aika tehdä se viimeinen postaus.

Viimeisellä viikolla en oikeastaan tajunnut, että loppu häämöttää jo niin pian. Ainut asia mistä lähdön lähenemisen huomasi oli se, että lapset kyselivät kokoajan lähtöpäivämäärää ja sitä, miten pitkä aika siihen on. Päivät sujuivat kuitenkin ihan niinkuin ennenkin, kello kuuden heräämisineen ym. Edessä oleva Bangkokin reissu houkutti, joten sitä odotti innolla, mutta lähtö paikasta joka oli ollut koti 4kk aikana, tuntui haikealta.

Viimeisellä viikolla vanhimmilla lapsilla oli koeviikko meneillään, joten he lähtivät aamulla aikaisin kokeeseen ja saapuivat puoleen päivään mennessä. Heidän seurassa ei kuitenkaan hirveästi viittinyt olla, ettei kokeisiin luku häiriintyisi. Autoin kuitenkin heitä kyselemällä aihealueista. Tähän asti on ollut semmonen fiilis, että ei siitä oman koulun loppumisesta nyt niin kauan ole ja kyllähän mä nyt ne aihealueet, joita viimeisenä vuonna käytiin, muistan. Mutta arvatkaa vaan muistinko. Niinpäniin. Aika surkeasti muistin toisen maailman sodan tärkeitä päivämääriä tai dipoli-dipoli sidoksen ominaisuuksia..

Kun nuoremmat lapset pääsivät koulusta harrastettiin edelleen samoja aktiviteetteja kuten aiemminkin eli vesiputouksella käyntiä ja ulkoleikkejä. Pelattiin myös paljon sulkapalloa.

Nishan poseeraa paluumatkalla vesiputoukselta.

Pojat valmiina menossa kouluun, mutta missä tytöt?

Takana: Clayton ja Harrison, Edessä: Minä, Durga, Sita, Sian, Nabin ja Mami

Pari päivää ennen lähtöäni kävimme vapaaehtoisten kesken elokuvissa katsomassa "Life Of Pi", joka oli muuten erittäin hyvä. Täytyy se kirja etsiä jostain käsiin ja lukea. Ostin myös hieman tuliaisia ja joululahjoja.
Torstaina kävimme Anniinan kanssa teettämässä hennatatuoinnit, mutta itselläni se ei kestänyt kuin puolitoista viikkoa. Eli suomeen saavutessa kädessä oli enää hyvin himmeä kuvio. En tietenkään muistanut ottaa kuvaa siitä omalla kameralla ja ainut kuva löytyy valmistusvaiheesta Anskun kamerasta...

Saavuin Suomeen 21.12, -12 asteen pakkaseen sandaaleissa. Ei se nyt niin mahdoton yhdistelmä ollut, kun pääsin lentokentältä suoraan autoon ja autosta sitten suoraan kotiin. Bangkokista lähtiessä nauratti, kun matkalaukku painoi 19,9 kiloa, kun yläraja oli 20kilossa! Tarkkaan olin osannut tavarat pakata.

Niin että semmoinen reissu. Ihanaa oli, mutta on kyllä ollut ihanaa olla takasin kotona. Kaikki muut tavarat pääsivät turvallisesti kotiin paitsi kännykkä, joka hävisi Delhin lentokentällä juuri ennen Finnairin koneeseen nousua. (Olin siis nukkunut lentokentällä pari tuntia ja siirryin lähtölaiturille. Laiturilla huomaan, että kännykkä ei ole enää taskussa ja palaan nukkumispaikalle, niin kännykkää ei ole sielläkään..)

Kiitos kaikille lukijoille, sillä en varmaan olisi tätä blogia jaksanut päivitellä, ellei kukaan olisi vaivautunut sitä lukemaan.

Bangkok

Morjesta vaan. Talla hetkella tosiaan Bangkokissa, jonne saavuttiin tanaan iltapaivalla. Kaytiin syomassa paivallista tossa katukioskilla ja oli tosi hyvaa ruokaa. Oli myos pakko kayda Burger Kingissa, kun se nyt sattui vastaan kavellessamme ympariinsa. En oo muuten ikina syony niin hyvan makuista hampparia. Onhan siita edellisesta jo yli nelja kuukautta.

Viimeiset paivat CWC:lla meni lasten kanssa pyoriessa ja kaytiin myos keskustassa ostelemassa vahan matkamuistoja ja joululahjoja. Perjantai oli sitten meidan viimenen paiva ja oli tosi haikeeta sanoo hyvastit kaikille lapsille. Aion ehdottomasti palata viela, mutta en tosiaan osaa sanoa, etta kuinka pitkaan menee ennen kuin paasen takasin. Lupasin tulla takaisin viimestaan sitten, kun valmistun, mutta toivottavasti saan aikaseksi palata ennen sita.

Paatokseni lahtea vapaaehtoiseksi juuri Nepaliin ja etta paadyin Children Welfare Centeriin oli elamani yksi parhaista paatoksista ja kokemuksista. Jos joku nyt miettii vapaaehtoiseksi lahtoa, niin suosittelen ehdottomasti kaikille ainakin tata kyseista paikkaa. Henkilokunta ja lapset ovat aivan mielettoman upeita ja aika siella hurahtaa hetkessa.

Laitan viela jonkun paivityksen viimeisista paivista lasten kanssa kuvien kera.

Turistikierros Kathmandussa

Kaytiin leikkimassa turisteja Kathmandussa:

Nakoalatorni, jossa portaita ei tarvinnut laskea, silla
aina 30 portaan valein oli kerrottu monesko porras
on menossa..

Maisemaa ylhaalta.

Kaveltiin opaskirjan mukainen kavelykierros, joka meni
Kathmandun keskustassa kiinnostavissa paikoissa.
College-tytto saapui paikalle juuri kun otin kuvan..

Boudhanath on mielettoman upea Stupa. 

Enaa 6 paivaa taalla Nepalissa ja sen jalkeen matkaan Bangkokiin 5 paivaksi. En oo viela kasittany, etta lahto haamottaa jo niin lahella. Toisaalta on kivaa paasta Bangkokiin nakemaan uusia asioita ja sitten kotiin tuttujen luo, mutta tulee kylla ikava lapsia. Nimittain onhan taalla nyt ollut ihan mielettoman kivaa! Lahto tanne on ollu elamani parhaita paatoksia.

Vaellus

Tiistaina 27.11. lahdettiin kolmen paivan vaellukselle. Ensimmaisena paivana ajoimme n. tunnin verran Phediin (Pokharasta pohjoiseen) ja aloitimme vaelluksen nousemalla portaita ylos n. puolentoistatunnin verran. Ne portaat ei muuten ollu mitaan ihan normaaleja portaita vaan lahes pystysuoraan seinamaan laitettuja kivilaattoja joiden etaisyys toisistaan oli hyvin epamaarainen, joten valilla sai harppoa ihan kunnolla ylospain.

Ensimmainen lepopaikka.

Maisemaa matkanvarrelta

Koko ensimmainen paiva oli kaytannossa ylospain nousua. Kiipesimme lopulta 2050m korkeuteen, jossa yovyimme ensimmaisen yon. Paikka oli nimeltaan Austrailian camp ja siella oli paljon lintubongareita. Nahtiin monia eri kotkia, jotka lensi aivan meidan vieressa. Harvoin paasee nakemaan kotkia ylhaalta pain katsottuna, eli naki kotkan selkavarityksen.

Aamulla nukuimme pommiin, kun Anniinan kannykasta oli sammunut akku ja heratysta ei oltu kuultu. Onneksi oppaamme Umesh (joka on muuten cwc:n kasvatti) tuli koputtamaan huoneemme ovea 6.30 ja ehdimme juuri nakemaan auringonnousun. Majoituksestamme nakyi Annapurna South mielettoman kauniisti ja sen takaa pilkotti myos Annapurna 1. Naiden vieressa oli Fish Tail ja muita Annapurnia. Nepalilaiset on muuten tosi huonoja keksii nimia, kun annapurnia on varmaan joku viisi erilaista numeroituna korkeusjarjestyksessa ja sit viela etelainen ja pohjoinen. Myos kaikki hotellit ovat saaneet nimensa sijaintinsa mukaan. Kannattaa siis olla tarkkana minka nimisessa hotellissa yopyy, esimerkiksi Sarankotissa oli kaikki hotellit "view" loppuisia. Oli Panoramic view, Mountain view, Sunrise view, Super view, Lake view.... Yrita siina sit kysya neuvoa hotelliin jonka nimesta muistat, etta se oli joku "view".

Annapurna South auringonnousun valaisemana

Toisena paivana kaveltiin vajaa 6h laakson toista reunaa. Nahtiin pienia kylia ja paljon lapsia, jotka pyysi suklaata tai karkkia. Muuta englantia ei ne sit osannutkaan. Kun kysyin mita kuuluu, niin ne meni ihan hiljaseks.

Alamakea heti aamusta.

Kyla rinteessa.

Kolmantena paivana pelkkaa alaspain laskeutumista ja paluu takaisin hotellille. Otettiin loppupaiva erittain rennosti nauttien lampimasta suihkusta ja auringonpaisteesta. Oli ihan mielettoman hieno reissu upeassa seurassa. Taytyy kyl sanoo, etta jos tanne Nepaliin asti raahautuu, niin suosittelen vakavasti harkitsemaan jonkinmoista vaellusta.

Pokharan "Phewa lake" ja kaupunki nakyy.

Tervehdys

Valitettavasti on ollu tosi hiljasta täällä blogin puolella ja nytki aion laittaa vaan nopean tervehdyksen täältä Pokharan rantakahvilasta. Aurinko laskee parhaillaan kukkuloiden taakse ja Annapurnan vuoriston huiput on värjäytyny punaseks. Lämpöä on joku vajaa parikymmentä, eli pärjää ilman takkia. Kuulin, että Suomessa tuli lunta joten nauttikaahan siitä.

Oon ollu täällä maanantaista asti Anniinan ja Suomesta tulleen opiskelukaverin kanssa. Käytiin kolmen päivän vaelluksella (siitä enemmän toiste) ja päivän rafting-reissulla. On ollu tosi kivaa ja huomenna palaillaan takas Kathmanduun.

Rina lähti muuten eilen Austraaliaan kuukaudeksi tapaamaan sponsoreita ja esittelemään CWCn toimintaa uusien lahjoittajien toivossa. Käytiin siis viime sunnuntaina illallista Rinan ja kaikkien vapaaehtoisten kanssa, kun en nää Rinaa enää ennen omaa lähtöä. (Joka on muuten vaan muutaman viikon päästä!)