Eksyksissa

Kavin tanaan keskustassa seikkailemassa. Hyppasin vaan pois bussista jossain kohtaa ja lahdin kavelemaan vanhaan kaupunkiin. Jossain vaiheessa saavuin ihan vahingossa Kathmandun Durban Squarelle. En jaksanu kayda sita nyt tsekkaamassa, kun koko paikan koluamiseen pitaa varata useita tunteja, joten jatkoin siita jonnekkin pikku kadulle. Kavin kaupoissa ja jatkoin kavelya, kunnes jossain vaiheessa huomasin et olin eksyny. Tai no olisinhan ma loytany takasin kavelemalla samaa reittia, mut en halunnu niin tylsaa ratkaisua, joten jatkoin matkaa kavelemalla sinne, missa oletin ison autotien tien olevan.

Taman jalkeen eksyin aika nopeasti.

Loysin jossain vaiheessa ison tien, mutta se ei ollut yksikaan niista, mita pitkin olin aikaisemmin kulkenut, joten lahdin sitakin kavelemaan siihen suuntaan, missa oletin tuttujen teiden olevan. Mulla oli kylla koko ajan aavistus, siita etta missa suunnassa on se iso tie, mista poikkesin vanhaan kaupunkiin, eli en aivan totaalisen hukassa ollut.. Paasin lopulta risteykseen, jonka tunnistin ja jatkoin viela kavelya, etta loytaisin kotiin menevan bussin reitille. 

Aivan huomaamattani oikealleni aukeni mahtava alue:

Viela en ole selvittanyt, etta mika temppeli oli kyseessa, mutta todella hieno se oli. Lahistolta bongasin apinoita ja seassa oli myos ihan pikkuriikkisia apinoita. Kun kaivoin kameraa laukusta, emo huomasi minut ja lahti tulemaan kohti. Lopetin laukun kaivamisen ja jatkoin nopesti matkaa, silla en osaa sanoa ovatko ne miten kesyja ja mukavia. Emo ei kovin pitkaan seurannut ja kaivoin sitten kameran. Onneksi kamerasta loytyi nyt sita zoomia, silla en viitsinyt kovin montaa askelta palata. Siksi kuvakin on aika surkea, mutta noh nakyypa siina nyt se pikku apina emon vierella.

Loysin kylla bussin ja silla turvallisesti kotiin. Jostain luin joskus, etta Kathmandussa kavely ilman eksymista ei ole Kathmandu ollenkaan, eli nyt tuli sekin koettua.

Huomenna palaan sitten orpokodin hoiviin!