Unohdin kertoo, et viime perjantai-iltana mulle jarjestettiin tervetuliaisjuhlat. Lapset esitti laulu- ja tanssiesityksia, seka sketseja. Oli tosi hauska ilta ja yllatyin ihan mahdottomasti niitten tanssitaidoista. Etenkin nuorimmat pojat veti semmosii liikkeita, etta huhhuh. Breikkausta ja muuta lattialla pyorimista.. Esitysten jalkeen syotiin tosi hyva illallinen orpokodin pyorittajien kanssa eli Mamin, Rinan (Mamin tytar), Santosin (Rinan mies), Birendran (Rinan veli) ja Rinan lasten kanssa. Nukkumaan paadyin vasta puol kymmenelta ja se on rehellisesti sanoen myohin, millon oon taalla menny nukkumaan. Voitte vaa arvata miten vasytti, kun olin heranny puol kuus aamulla..
Lauantaina sai onneks nukkua pitkaan ja nukuin kuin tukki, heraamatta kertaakaan mihinkaan, puol kasiin asti. Paiva meni lepposasti: opetin muutamaa tyttoa tekemaan hameen revitysta mekosta ja kaytiin lasten kanssa "aavikolla". Se on semmonen paikka, missa on paljon hiekkaa. Veikkaisin, etta sielta on kaivettu hiekkaa joskus, mut nyt siel ei kylla ollut ketaan tai mitaan, joten lapset kutsuvat sita aavikoksi. Lasten kirmailu aavikolla oli muuten varsin miellyttavaa katseltavaa. Ne oli niin aidosti innoissaan siita paikasta ja siita, etta ne sai vaan olla ja leikkia ilman kiiretta.
Sunnuntaina lahdin Rinan kanssa uimaan ja siita sitten hanen luokseen asumaan viikoksi. Kayn tan viikon paivakodissa auttamassa ja se on tassa ihan vieressa. Olin siella tanaan ja oli tosi mielenkiintoista. Sain autella pienimpia (eli 2-3 vuotiaita).
Nailla on tosi iso talo, mut niin pitaaki olla, kun samassa talossa asuu hanen miehen ja kahden lapsen lisaksi Santoksen kaksi siskoa, veli, aiti ja mummi. Mummi on paalle 100-vuotias ja silla on 2 hammasta suussa! Mutta muuten ihan hyvassa kunnossa. Liikkuu ilman ongelmia ja juttelee. Jos vaan osaisin nepalia tarpeeks, nii ois todella kiehtovaa kuulla sen elamasta ja lapsuudesta Nepalissa.
Niin ja sitten viela siita uimisesta. Uimala on ulkosalla ja uima-allas 50m pitka! Jee, voi ruskettuu samalla, kun ui ja kaiken lisaksi ei tartte olla kokoajan kaantymassa, niinkun 25m altaassa. Mutta sitten siihen kokemukseen. Pukkarit on aika kamalat. Lattiat likaset ja suihkut myos. Noh tassa voi jo arvata, etta kun tulet kylmissasi pois uima-altaasta, niin ei sita lamminta vetta tuu. Mutta huvittavinta oli se, etta kun poistun pukkareista bikineissa ja astelen altaalle, tunnen sata katsetta. No joo oonhan ma ehka aika yllattava ja mielenkiintoinen naky uimalassa, missa on kaytannossa vain miehia. Mutta se ei johdu pelkastaan siita, etta oon vaalee tummien ihmisten seassa tai nainen miesten joukossa, vaan etta muilla naisilla on semmoset ylavartalo uimapuvut (normi uikkarit siis) ja niiden alla viella trikoohousut. Siis mitaan huvittavampaa en oo nahny. Mustat trikoot uikkareiden alla. Ihan kuin balettitunnille olisivat menossa. Okei nain ma yhden naisen bikinit paalla, eli en ollu ensimmainen. Ja Rina sano mulle, etta bikinit on ihan ok ja etta muillakin on... Ei siina mitaan, paa pystyssa vaan altaalle, koska bikinithan on maailman normaalein asia.
Tanaan, kun kaytiin taas uimassa, porukka oli jo vahan tottuneempi muhun. Useempi uskalsi tulla jo juttelemaan ja ihmettelemaan, etta mista ihmeesta ma oon kotosin, kun osaan uida niin hyvin. Hahaa. Uimavalvoja ehdottikin myos, etta alkaisin uimaopeksi. Noh ehka joskus toiste. On nama kulttuurien kohtaamiset niin hienoja!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti