Jep, tulin vihdoin sairaaksi. No olihan sita jo odotettuki! Kun lahtee Suomesta Nepaliin, niin odottaa etta menee viikko ja on maha sekaisin, kuumetta, ameeba ja verimyrkytys. No ainakin maha sekaisin. Ma jouduin odottamaan kuukauden, etta mitaan ilmeni. Lopulta tuli kuumetta ja maha sekaisin. Nyt oon jo kaytannossa terve, eika kuumetta kestany kuin paivan. Maha tarvii tosin useemman paivan toipuakseen.
Viime lauantaina meilla oli Birendran kanssa suunnitelmissa menna leffaan. Ensimmainen naytos on kahdeksalta aamulla ja koska se on halvempi, niin tahdattiin siihen. Oltiin ihan ajoissa leffateatterilla, mutta siella ne kerto, etta teatterissa ei mene yhtaan englanninkielista elokuvaa. Kyseltiin, etta mites muut teatterit ja hetken paasta saatiin selville, etta koko paakaupunkiseudulla ei mene yhtaan englanninkielista elokuvaa. 2,5 miljoonaa asukasta, eika englanninkielista elokuvaa!
Mentiin sitten aamupalalle Thameliin (turistialueelle). Hinnaksi tuli 200rs ja siihen sisalty tee, kaksi kananmunaa (sai valita keitettyna tai paistettuna), kaksi paahtoleipaa, hilloa, voita, paistettuja perunoita, salaattia, paistettu tomaatti ja kaksi hunajalla paallystettya banaania. Ei jaany nalka.
Kun olimme paasseet keskustaan asti, emme halunneet lahtea samantien takaisin, joten jatkoimme Swayambhunathiin eli apinatemppeliin. Paikka oli tosi hieno ja apinoita oli paljon. Nyt oli myos paljon ihan pikkiriikkisia apinoiden poikasia. Kameraa mulla ei tietenkaan ollu mukana, kun lahtiessamme oletin, etta menemme elokuviin.. Ensi kerralla lupaan ottaa kuvia.
Toisaalta mulla on taalla orpokodissa muutama erinomaisesti apinoita muistuttavia yksiloita. Hyppivat ja kiipeilevat ja jopa aantelevat valilla ihan kuin apinat. Oon yrittany opettaa, etta aamusin pukeutuessa ei saa apinoida, koska sen seurauksena muutkin rupee apinoimaan. Eli kun on saatu vaatteet paalle, niin poistutaan samantien huoneesta. Nama oppii hitaasti, mutta edistymisen merkkeja on havaittavissa.
Viime lauantaina meilla oli Birendran kanssa suunnitelmissa menna leffaan. Ensimmainen naytos on kahdeksalta aamulla ja koska se on halvempi, niin tahdattiin siihen. Oltiin ihan ajoissa leffateatterilla, mutta siella ne kerto, etta teatterissa ei mene yhtaan englanninkielista elokuvaa. Kyseltiin, etta mites muut teatterit ja hetken paasta saatiin selville, etta koko paakaupunkiseudulla ei mene yhtaan englanninkielista elokuvaa. 2,5 miljoonaa asukasta, eika englanninkielista elokuvaa!
Mentiin sitten aamupalalle Thameliin (turistialueelle). Hinnaksi tuli 200rs ja siihen sisalty tee, kaksi kananmunaa (sai valita keitettyna tai paistettuna), kaksi paahtoleipaa, hilloa, voita, paistettuja perunoita, salaattia, paistettu tomaatti ja kaksi hunajalla paallystettya banaania. Ei jaany nalka.
Kun olimme paasseet keskustaan asti, emme halunneet lahtea samantien takaisin, joten jatkoimme Swayambhunathiin eli apinatemppeliin. Paikka oli tosi hieno ja apinoita oli paljon. Nyt oli myos paljon ihan pikkiriikkisia apinoiden poikasia. Kameraa mulla ei tietenkaan ollu mukana, kun lahtiessamme oletin, etta menemme elokuviin.. Ensi kerralla lupaan ottaa kuvia.
Toisaalta mulla on taalla orpokodissa muutama erinomaisesti apinoita muistuttavia yksiloita. Hyppivat ja kiipeilevat ja jopa aantelevat valilla ihan kuin apinat. Oon yrittany opettaa, etta aamusin pukeutuessa ei saa apinoida, koska sen seurauksena muutkin rupee apinoimaan. Eli kun on saatu vaatteet paalle, niin poistutaan samantien huoneesta. Nama oppii hitaasti, mutta edistymisen merkkeja on havaittavissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti